Minä, Kor­pe­lan torp­pa­ri, olen tänä kesä­nä 40 vuot­ta täyt­tä­vä luo­kan­opet­ta­ja ja lähes val­mis draa­mao­pet­ta­ja, jon­ka nel­jäs lap­si on juu­ri syn­ty­mäs­sä. Kir­joi­tan tätä teks­tiä äitiys­lo­ma­ni ensim­mäi­sel­lä vii­kol­la, sil­lä tänä kevää­nä uskal­sin vih­doin kol­men vuo­den poh­din­nan jäl­keen perus­taa yri­tyk­sen nimel­tä Kor­pe­lan Torp­pa. Luu­len, että lähes­ty­vä 40-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vä­ni vai­kut­ti asi­aan. Ymmär­sin, että jos haluan kokeil­la sii­piä­ni yrit­tä­jä­nä, minun on teh­tä­vä se nyt. Joku voi­si sanoa, että olen hul­lu, mut­ta eikö yrit­tä­jän pidä vähän sel­lai­nen ollakin?
Olen osta­nut koti­ta­lo­ni, eli Kor­pe­lan tor­pan vuon­na 2007. Se on raken­net­tu vuon­na 1920 ja pää­ra­ken­nuk­sen lisäk­si tilal­la on pal­jon mui­ta van­haan maa­lais­ta­loon kuu­lu­via raken­nuk­sia kuten ait­to­ja ja rii­hi. Raken­nuk­set sei­so­vat pää­osin tyh­jil­lään, ja minua har­mit­taa, että niil­lä ei ole kun­non käyt­töä. Perus­tin Kor­pe­lan Tor­pan, sil­lä haluan yhdis­tää raken­nus­ten hyö­ty­käy­tön osaa­mi­see­ni opet­ta­ja­na. Minul­la on mie­les­sä monen­lais­ta toi­min­taa, mut­ta aika näyt­tää, mil­lais­ta toi­min­taa Kor­pe­lan Torp­pa tule­vai­suu­des­sa tar­jo­aa. Vie­rai­le sivuil­la kat­so­mas­sa kuulumisia!
Terveisin
Kati
Kor­pe­lan torppari